>kesken oleva kirja <arvio kesken olevasta kirjasta
AP aloittaa >päättymätön riemu <paikoitellen työlästä ja kuivaa paskaa, mutta kuitenkin pakko ihailla taitavaa kirjoittajaa ja huutiksetkin on pärähtänyt muutamaan kertaan
Tämähän se! Sota on rauhaa, vapaus on orjuutta ja tietämättömyys on voimaa.
Entäs > Lähellä paikkaa, jossa tapasimme enimmäisen kerran, on puhelinkoppi. Lähistöllä ei ole muita koppeja, löydät sen kyllä. Posliinirasia on sen alla. Jos haluat sen, ota se; jos et halua, niin älä ota. Mutta varmista, että vaimoni saa kaiken tarvitsemansa.
Kirjoitin kirjan ja nyt se pitäisi tunkea BoD-palveluun. Jeesiä? En osaa formatoida sitä, koska en ole kustantaja. Jo sivunumeroiden laittaminen tuntuu hankalalta.
Tarkoitus olisi myös varmistaa, että yhteiskuntakriittisen teokseni sanoma saavuttaa mahdollisimman laajan lukijakunnan. Valitettavasti käytännössä mikään suomalainen kustantamo ei ollut siitä kiinnostunut. En sinänsä ihmettele, kun kirja on antifeminististä jokeripaasausta suurimmaksi osaksi.
Joku 90% uusista kirjoista on sitä samaa jankutusta naisten oikeuksista ja täysin kuvitteellisista ongelmista.
Miksi herättää hilpeyttä ja myötähäpeää, kun joku vihdoin sanoo miten asiat todella ovat? Tirskun välillä itsekin "jokeripostauksille", mutta vittu, pakkohan se on myöntää että niissä on suodattamaton totuus.
Eli olisi tarkoitus ohjelmoida aivot uudelleen. Pitäisi päästä tästä helvetillisestiä negatiivisesta ajattelusta enemmän positiivisemmaksi. Olisiko mitään hyviä oppaita, mistä aloittaa? Joko self-help, filosofia tai muuta.
Erittäin vahva tää Marcus Aureliuksen ”Itselleni”. Kyseessä siis angstisen viimeisem hyvän keisarin blogipostausta kun vituttaa olla keisari ja oikeastaan ylipäätään olla. Mutta on oikeasti lukemisen arvoinen ja nimenomaan parantaa oloa jos nyt ei ole täysin stoalaista ajatusmaailmaa vastaan. Jos ei kertakaikkisesti stoalaisuus puhuttele niin voi sen sijaan olla nujertavaa luettavaa
>Alexandr Solženitsyn Gulag: Vankileirien saaristo <Kertoo siitä mitä käy, kun sortovallalle annetaan periksi. >Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen <valaisee asioita naisten ja miesten välisistä suhteista >Vanhoja Kari Suomalaisen pilapiirroksia, joilla sai potkut Helsingin Sanomilta >Joitain tekniikkakäsitteleviä kirjoja <jos vaikka innostuisivat itse rakentelemaan
Kielenopettaja mummoni tilasi meille Aku Ankkaa. Hieman vanhempana luettiin Pelit -lehteä ja Mikrobittiä, jossa oli hyviä toimittajia ja hersyvää sanankäyttöä ainakin niihin aikoihin, nykytilanteesta en tiedä. Suomen Kuvalehti on aika laatujulkaisun maineessa, jota isoäitini tilasi. Kirjoitin sitten aikanaan helpohkot laudaturit äidinkielestä, vaikka en juuri lukenutkaan paljon kirjoja teini-iässä.
Lisäksi luin paljon sarjakuvia lapsena. Dilbert oli kenties oma suosikkini, koska olen insinööris-ukko ja teini-iässä nauratin niiden oppien avulla likkoja ja servailin kiusaajiani sanallisesti.
Tottelevainen Katkarapu
•
1 kk
>Muumikirjat ehdottomasti. >Carl Barksin ja Don Rosan mestarilliset sarjakuvat >Kommunistinen manifesti tottakai.